Teurastettu lehmä

Näköjään minulta ei aina synnykään tarkalti laskelmoituja kohderyhmäraportteja. Tässäpä jälleen koko päivä yhteen pötköön.

Ajatusten ehtymättömyys epäilyttää minua. Jätin eilenkin kolme juttua kirjoittamatta ihan varmuuden vuoksi. Jos vaikka tulisi akuutti hätätilanne. Tärkeintä lie kuitenkin pitää päivitysbonus iloisena. Tuttavani löysi blogini [, joka alkaa muistuttaa enemmän nettipäiväkirjaa] ja kommentoi, etten sitten mitään uutta ole kirjoittanut. Totesi kuulleensa kaiken jo aiemmin – monesti vieläpä.

Olen kehittänyt aika voimakkaan inhon vanhoja vitsejä kohtaan. Omiani sen sijaan rakastan ikuisesti. Keskimäärin jään tappiolle joka jutusta: ensimmäiselle kerralla se viihdyttää minua, sen jälkeen jokaiselle uusinnalla ärsyttää yhä enemmän.

Matkustin poikkeuksellisesti aamuruuhkassa poikittaissuunnassa. Varsin poikkaista oli menokin. Asiaa ymmärtämättömille [eli kaikille paitsi mainitulle tutulleni] kerrottakoon, että poikittain tarkoittaa kokolailla samaa kuin syvältä. Poikittainen on siis syvältä oleva. Samalta seudulta lähtöisin molemmat termit. Kyllä matkaan kuin matkaan saa näemmä tunnin varata.

Jos bussi kerran on yhtä nopea kuin metro, kuten jotkut kehityksen jarruttajat väittävät, miksi ihmiset vaihtavat metroon heti Ruoholahdessa Kampin sijaan, vaikka jälkimmäisessä kävelymatka pysäkiltä asemalle on lyhyempi?

Vaalikonevoittajani jakoi esitteitään matkan varrella. Ei vaivautunut huomaamaan minua ennen kuin kävin erikseen pyytämässä oman läystäkkeen. Läys(t)äke-sana iskostui käyttöön uskoakseni viime eduskuntavaalien alla.

Lööpissä kerrottiin Korkeasaaren tappamista eläimistä. Tämä sai minut ajattelemaan [jälleen kerran vanha juttu...] lehmänteurastusta. Jos ihminen tapetaan tai teurastetaan, ei liene epäselvää, kummassa tapauksessa tökätään puukolla ja kummassa käytetään jätemyllyä. Sen sijaan lehmän tapauksessa tappaminen kuulostaa minun korvaani julmemmalta.

Ennen yhdeksää Sörkkaan hulluine päiväkasseineen kerenneet olivat varmaan olleet jonottamassa oven takana.

Kävin paikkailemassa keskeneräisyyksiä ja kuulemassa kunniani. Kunnian miehet, joo.

Joukkoliikenteen lisäksi myös tekniikkaan sekaantuessaan kannattaa varata tunti tai pari alkuperäistä enemmän. Hankittuani itselleni nopeamman koneen vanhemman laitteen asentaminen tuntuu tuskaisalta. Mihinköhän mahdan käyttää nykyään kaiken säästyneen ajan.

Alivaltiosihteeri mietti kerran, mitä ennen vanhaan tehtiin, kun ei ollut telkkaria. Päätyivät kai tillilihaan. Ovat varmasti oikeassa.

Pitkään on kohkattu, ettei telkkari enää netin myötä kiinnosta ihmisiä. Eilen julkaistut tilastot sitten kertoivat, TV:n katselun lisääntyneen. Tilastointia hankaloittaakseni pidän telkkarin päällä tuossa kakkosnäytölläni [mainitsemani eyeTV-laite saapui tänään... hieno on!].

Kiiruhdin väärään ryhmään merkkauttamaan tehneeni [tai prujaamani] tehtävät ja jatkoin luennolle. Tulin myöhässä paikalle, ja vapausasteeni olivat siksi jäätyneet, etten päässyt istumaan, minne halusin. Elisalta ollut vieraileva luennoitsija osasi asiansa ja oli mukavakin vielä. 3G:stä päädyimme juttelemaan.

Joskus mietin, kuinka turhauttavaa on olla töissä Elisan tai Soneran tapaisessa kaikkien vihaamassa firmassa. Tehdä oma työnsä kunnolla, viihtyä yhteisössään – ja kirota, kuinka joku jossain ryssii kaiken.

Tasapuolisuuden nimissä mainitsen vielä dna:nkin. Heidän katumainoksissaan [varmaan muissakin] kerrotaan, paljonko maksaa tekstarin lähettäminen lemmikkiponille. Vaikka kuinka vihaisin zerofortyn [se on niinq 040, viittaa Soneraan] mainoksia, tulee antaa niille tunnustusta uuden tyyppisen mainostyypin luomisesta.

Periaatteessa minua viehättää johdantojen skippaaminen ja suora punch-lineen hyppäys. Kun loppu on tiedossa, saa itse päättää, mistä on kyse. Tämän tyyppistä absurdia huumoria viljeli ansiokkaasti muuan kv, mutta mainoksissa se näyttää kovin tehdyltä.

Zerofortyn hirvi ja maksalaatikkorasia. Saatan sieluni silmin nähdä, kuinka copy on lukenut vertauskuvalistaa, poiminut fraasit svengaa kuin hirvi ja seksikäs kuin maksalaatikko ja ympännyt sekaan.

Kiinnostavasti tämä mainostyyppi näkyy liittyvän voimakkaimmin juuri kännykkämaailmaan. Eläimellisen helppoja numerohakuja tarjottiin hesburgerin alennuksien kera, ja äijällä oli kauhtunut pikeepaita roikkuvan neuleen alla. Ja jänis puhui. En muista, mikä viesti piti lähettää ja minne.

[Pointtina oli tietenkin, että ihmiset tekevät asiat monimutkaisesti, eikä palvelu näin yritäkään olla inhimillinen, vaan tämän määrittelyn mukaisesti eläimellinen, eli yksinkertainen ja suoraviivaisen toimiva. Monikohan mahtoi kokea tämän näin...]

Kolumbus kertoo, ettei kannata tehdä tyhmiä asioita. Jonkin verran samaan kategoriaan menevät Kurko-mainoksetkin, vaikka niistä myönnän alunperin pitäneeni. Habahabatsutsutia ei vain olisi pitänyt mennä ryöstöviljelemään, vaan jättää ensimmäiseen mainokseen [, jonka paras kohta oli sukeltaja selässään valtava Kurko-pullo...]

0 on viitsinyt kommentoida:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds