Tekemisenpuutetta

Huh, kuinka ehdottomat ja täsmälliset määräajat ovat ahdistavia. Juttua ei saa ikinä valmiiksi ajoissa, vaan sitä vääntää silmät kierona loppuun saakka. Palauttaa viime hetkellä ja toivoo, että kaikki toimii.

Minuuttia myöhemmin istuu tyytyväisenä, vaikka tietäisi, ettei työ ole mistään kotoisin. Ainakin se on takana. Loppuilta kuluu jälkeisolon kourissa, eikä mikään edisty.

Joskus mietin, mitä akateeminen vapaus tekee kaikille peruskoulussa pilkuntarkkuuteen ja kellon tuijottamiseen koulituille mielille. Valuuko kaikki vaivannäkö hukkaan? Miksen enää koskaan ehdi minnekään? Ihmisten kanssa sovittuihin tapaamisiin sentään. [Vielä kun alkaisin pitää itseänikin ihmisenä, pysyisin ehkä asettamissani rajoissa...]

Luulin aamusella olevani viettämässä päiväni alani opiskelijoiden pienimuotoisessa kokoontumisessa, mutten sitten jaksanutkaan. Livistin joukosta tekemään tehtävääni ymmärrettyäni, että saisin siihen kulumaan niin paljon aikaan, kuin suinkin sille soisin. Sainkin.

Minä ymmärrän asialliset vieraat erilaisista yrityksistä ja järjestöistä. Ja minä ymmärrän kaljan juomisen. Mutta minä en ymmärrä yhtäaikaisia asiavieraita ja kaljanjuontia, en tällaisina tosikkopäivinä. Olen viime päivinä törmäillyt ihmisiin, kuunnellut juttujani tuskastuneena ja miettinyt, koska käskevät olla kiltti ja hiljaa.

Yrittäjyyteen meitä patistanut luennoitsija mainitsi muutaman kiinnostavan luvun. Kuten että suomalaisista yrittäjistä vain 2% on akateemisia. Hänen teesinsä oli, että ihminen puuhastelee mitä tahansa välttyäkseen ajattelemasta [tämä ihminen myös blogaa mitä vain välttyäkseen siltä.]. Meidän tulisi siis ajatella järkevästi ja laittaa henkinen pääomamme tuottamaan.

Minä uskon, että ihminen tekee mitä vain päästäkseen puuhastelemaan jotain haluamaansa. Ja mietin, onko tekemisenpuute köyhyyttä vai rikkautta. Silloin on kaiketi saavuttanut vapauden puuhasteluun, muttei toisaalta tiedä, mitä tahtoisi.

Poikkesin kaupasta salmiakkia ja luin Ilta-Sanomien etusivulta jonkun olleen selkeästi humalassa. Tosinillittäjät tapaavat puuttua moiseen kielenkäyttöön [kirjoitin vahingossa köyttöön] ja vaatia selkeä-sanan korvaamista selvä-sanalla. Oltaisiin sitten selvästi ja humalassa.

Selkeä-juttua ei kerrottu koulussa, kuulin sen jokunen kuukausi sitten jostain. Olen havainnut itsekin käyttäväni sanaa jatkuvasti väärissä yhteyksissä. Ja, mikä pahinta, kiltisti korjannut erheeni.

Täytyy myöntää, että jotkin rektiovirheet aiheuttavat minulle motiiviristiriitoja. Kuinka suhtautua siihen, että ihmiset sanovat nykyään ei pysty tehdä [eivät siis tekemään]? Sehän vain yksinkertaistaa ja tehostaa kieltä. Kaltaiseni funktionalistin tulisi hurrata riemusta moista nähdessään.

Näin voin linjakkaasti ja julmasti tuomita alkaa tekemään -pelleilyn, joka ainoastaan hankaloittaa ja pidentää kieltä... Tommipommin hiljattaiset pohdinnat kauneudesta olivat osuvia.

Kiinnostavaa nähdä, mitä uskottavan blogin suoma linkkaus tekee kävijämäärille. Googlekin alkaa ohjata väkeä tänne. Olenhan ovelasti käyttänyt sellaisia ilmiselviä kassamagneettilaineja kuin Valvon vierelläsi sun, Sonera + umts + mainos ja kuulennoista. Kiitän luottamuksesta ja pyrin jatkamaan samaan tapaan.


Niin, ja jotka eivät saa kyllikseen Steve Jobsista, täältä löytyy virta eilisestä puheesta. Veikkailujen mukaan hän käytti Keynote-ohjelman kakkosversion betaa. Saa nähdä, milloin päästään loiskuttelemaan vettä. Alkaa tämä kuutioiden pyörittely jo kyllästyttää.

0 on viitsinyt kommentoida:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds