Tanssilattiaparadoksi

[Kännibloggausta, whee] En minä ole katkera, minä olen säälittävä. Jos osaan tanssia, olen vain nörtti, joka osaa tanssia. Se niistä suurista informaatiomääristä; mitä tarkoittavat sanoessaan en mä tiedä. En tiedä minäkään, siksi kysyin. Eikä kuuluisi kysyä yhtään mitään, säikähtävät vain.

Kenties menetin kasvoni, mutta jalkojani ette saa.

Kyseessä on jälleen ilmiö, jota tapaan kutsua tanssilattiaparadoksiksi. Olisi mahdollista iskeä kädet neidon perseelle ja lähteä siitä liikkeelle. Mutten minä halua sellaista, joka antaa tehdä niin. Haluan sen, joka käskee painua helvettiin.

Heisenberg periaatteineen tulee apuun: ei ole mahdollista tehdä havaintoja vaikuttamatta itse kohteeseen. Tämä epätarkkuus on syytä hyväksyä. Tyytyä pitämään maaperä otollisena ja odottaa tunneloitumista.

0 on viitsinyt kommentoida:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds