Odotellessa

Tässä on jonkinlainen hurskastelevan odottelun maku. Odottelun sanotaan sinällään olevan parasta, mutta on olemassa riskinsä, että touhu menee näpertelyksi. Alkaa väkertää hiuksiaan tai lautausliinoja. Maltetaan nyt, vielä tänne joku saapuu. Pitäisiköhän imuroida eteinen.

Kai kaikkia muitakin häiritsee, kuinka tavataan sanoa tietty epämääräisyys kun nimen omaan tarkoitetaan epämääräistä – ei suinkaan tiettyä – epämääräisyyttä.

Vietin tänään koululla 12 tuntia, mitä voi pitää kunnioitettavana, semminkin jos kelaa, ettei mukana ole yhtään hypäriä. Onhan se kovin ravisuttavaa yhdistää semminkin ja kelata samaan lauseeseen. Nälkää yllyttää moinen syöminen, suorastaan haluan päästä tekemään vielä yhden tehtävän huomiseksi.

Puhetta käsitellyt luento oli kiinnostava. Lohdullista, että edes jossain tapaa keskenään ristiriitaisia teorioita. Tähän asti on saanut kuvan, että yhtenäisteoriaa lukuun ottamatta kaikki kaikesta on selvillä. Nyt saa ymmärtää, ettei aivoista ainakaan tiedetä varmaksi vielä yhtään mitään.

Puheeseen liittyvät osat aivoissa sijaitsevat kaikki vasemmassa aivolohkossa; siksikö en osaa puhua.

Vaikka totuuden nimissä on mainittava, että tapasin tänään ensimmäisen itseäni nopeammin puhuneen henkilön. En huomannut katsoa, kummalla kädellä taulua täytti, mutta aika tahtia suolsi huonoa englantiaan [sitäkin tänään yhteensä kolme tuntia, on se hienoa leikkiä kansainvälistä, vaikka itsehän minän sen toisen noista valitsin]. Änkyttikin häiritsevästi, mutta sehän vain lisää uskottavuutta tuollaisissa aineissa.

Pitäisikö tässä yhteydessä mainita maailmassa lymyävä vähälle huomiolle jäänyt virhe. Alunperin usein monikollisina käytetyt englantilaiset sanat – kuten specs, chicks ja kicks – on lainattu suomeen mitään ymmärtämättömän huolimattomasti. Lopputuloksena yksikkömuoto on speksi ja monikossa puhutaan spekseistä. Chikeistä olen kuullut joskus puhuttavan, mutta tuskinpa siitä moni kickejä saa. Puhun toki itsekin väärin, mutta sentään ajattelen asiaa joka kerta.

Pakko kai sekin on mainita, että luin vahingossa eilen Metron kolumnisti Anna Tuluston kirjoittaneen pikkupojista, että he ovat tosi rajuja, mutta eivät anna. Yllättävän usein tulee lukeneeksi sivusilmällä ajatuksissaa asioita väärin. Parhaiten mieleeni on jäänyt otsikko, jossa luki Yhä suurempi osa papeista uusnatseja [tuossa voisi olla kelvollinen otsikko Lehdellekin]. Oikeasti toki Yhä suurempi osa uusista papeista naisia.

Samassa Metrossa silmille hyppäsi HKL:n mainos, joka kompuroi: Vilma muistaa bussissa: "Sisään mennään edestä, ulos takaa ja keskeltä!" Päättäisivät sitten, kirjoittavatko rimmaavia loruja vai eivät. Ei tummansinisiä housuja voi yhdistää mustaan pikkutakkiin.

Innolla odottelen myös, mitä Lehti vääntää Helsingin Sanomain kertomasta uutisesta Ruotsin vasemmistofeministipiirin kaavailemasta miesverosta. Miesten tulisi kuulemma kantaa kollektiivinen vastuunsa parisuhdeväkivallasta ja maksaa valtiolle korvausta olemassaolostaan. Kuulostaa mainiolta. Voitaisiin ulottaa tuo vielä hieman laajemmaksi ja kerätä kolehti jokaiselta perisyntiseltä ihmisten toisilleen aiheuttaman kärsimyksen hyvittämiseksi. Rahat voisi tilittää vaikka paaville.

Ihan, hei, niinku sekka vaan, elämän nähnyt lähiöräkälään pujahtanut äiti sanoi ulos rankkasateeseen odottamaan jääneelle tyttärelleen. Tytöllä oli vihreä huppu ja alle kymmenen vuotta ikää. Olisiko minun pitänyt tehdä jotain? Lainata liekaa, jottei pääse karkuun mokoma? Ajatteliko äiti sentään lapsen parasta, kun ei mukaan ottanut?



1 on viitsinyt kommentoida:

Alunperin usein monikollisina käytetyt englantilaiset sanat – kuten specs, chicks ja kicks – on lainattu suomeen mitään ymmärtämättömän huolimattomasti.

Sanotko muffinsit vai muffinit?

6/18/2006 04:35:00 ip.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds