Näkyy kuuluu

Show-painiotteluiden voittajat sovitaan etukäteen


Katso! paljastaa kannessaan. Mihin voi enää maailmassa luottaa.

Nyt lienee aikaa rehellisen ja peränantamattoman työnteon. Katkeamatonta kaskenkaatoa ja sitä rataa. Otsikkoaikani on ohi: punainen huomioväri on hävinnyt blogini listanimestä ja asema kolmensadan huonommalla puolella kokolailla surkea.

Seitsemän aikaan vallinneen väsymystilani huomioiden päähäni pälkähtänyt ajatus oli yllättävän järkevä. Kuulemma ja näemmä voisivat periaatteessa tarkoittaa hyvinkin samaa asiaa. Kuitenkin näemmä-sana viittaa henkilön havainnoineen asiaa itse. Kuulemma puolestaan, että se on kerrottu hänelle.

Mietin tuota ja huomasin, että näemmä-sanassa henkilö on tekijä, kuulemma-sanassa kohde. Ja toden totta, vasta tuossa vaiheessa ymmärsin, mikä objektiivisen ja subjektiivisen idea on. Toisessa toimitaan, toisessa kuunnellaan.

Lukioaikaan minulla oli joskus vaikeuksia muistaa, kumpi on kumpi. Kehitin muistisäännöksi, että oma mielipiteeni on objektiivinen.

No, eräs ystäväni kertoi vastaavasti huomanneensa vasta toisella luokalla, että maailma-sanassa on peräkkäin maa- ja ilma-sanat.

Minä huomasin sentään jo ekaluokalla. Siis ala-asteen. Ystäväni toinen luokka viittasi lukioon.

Ihmisillä oli viikon ajan villityksenä hokea peräkkäin rupi-sanaa, jolloin siitä syntyi piru. Minä keksin kehottaa heitä hokemaan peräkkäin maata ja ilmaa, jolloin syntyisi maailma. Se ei jostain syystä oikein ottanut ilmaa alleen.

[Joo, laitetaan peräkkäin valta ja valta ja lähdetään lottoamaan.]

0 on viitsinyt kommentoida:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds