Maanantaisuollos

Sanon pari sanaa näin off record, se kun tuntuu niin kovasti luontevammalta [ja peistaan ne tähän yhtä kaikki... julkaistaan nyt vaihteeksi satunnaisotantoja ja luodaan uskottavaa harhaluuloa, voisi ottaa tavaksi näin maanantaisin] Minun suoltamiskykyni on kadonnut blogipelleilyn myötä, vaikka tavoite oli tasan päinvastainen.

Kadonnut on moni muukin juttu. Päällimmäisinä tatsi ja mielenrauha. Minua suorastaan huolestuttaa, millaisessa mielentilassa vietin viime viikkoni. Väsyneenä ja stressaantuneena kuin kuolemaantuomittu paviaani.

Typerintä on olla liian ankara itselleen, luulla, että pitää valvoa tai herätä. Seistä tapittaa valveilla potemassa, muttei kuitenkaan edistyä. Ei tahdin kiihdyttämisestä ole mitään hyötyä, jos hakkaa päätään seinään.

Eikä blogini nimettömyydessäkään ole enää paljoa järkeä, kun miettii, keille kaikille tieto on jo vuotanut. No offense, mutta silti...


Minua viehätti, kuinka hänen sateenvarjonsa roikkui koukustaan pöydän reunasta.


Mietin joskus, mitä niille kaikille sitsien tyhjien paikkojen henkilöille on tapahtunut. Mikseivät ilmoita etukäteen, jotta tietäisivät tarjoilijat, etteivät suotta juomia kaada. Yleensähän käy niin, että alkuryyppy kaadetaan valmiiksi kaikille. Ruoan kohdalla sitten huomataan, ettei siinä ketään istu. Ryyppy vain on kadonnut jonnekin.

Niin sitten viime viikon pelottavassa frenzyssäni onnistuin olemaan huomaamatta koko tapahtumaa. Olisi saattanut olla hauskaa. Hyvä, että sain sentään maksun ajoissa liikkeelle.



Vaikuttava uneni. Kulki ohitse, ja moikkasin. Ei huomannut. Mietin, että eipä rukka vielä tiedä, mitä tuleman pitää. Jollain tavalla koko soppa oli minun juonimani.

Enkä minä osannut odottaa, että hänkin olisi paikalla. Suorastaan yllätyin nähdessäni hänet bussissa. Hän istui käytävän vasemmalle puolelle. Minä viereensä oikealle. Ei turhaa tunkemista.

Jotenkin suorastaan halusin vältellä häntä. Minua hävetti taktikointini, olkoonkaan, etten vieläkään tiedä, mitä olin tehnyt. Hän sanoi jotain lakonista. Toteutuvista unelmista tai silleen. Hymähdin. Halusin viimeiseen asti olla tarttumatta punomaani oljenkorteen.

Seurueessa oli joku ulkomaalainen. Ilmeisesti hänen kaitselmuksessaan. Englantia solkkasimme. Kohta tämä lähti jonnekin, jatkoin englanniksi. Hän vaihtoi suomeen ilman eri mainintaa. Mietin, kuittaillakseenko. Näemmä mietin noin kaikesta, mitä hän teki.

Jostain syystä pääsin näkemään jonkin listan. Aivan kuin olisimme olleet jollain ekskutyyppisellä matkalla, jolle olisimme kaikki ilmoittautuneet. Unissa voi onneksi kopipeistata paperilapuiltakin, joten otin varmuuden vuoksi hänen osoitteensa talteen. Hieman jopa häpesin itseäni. Koko unen ajan olin kuin en kauheasti pitäisi tavallisista toimintatavoistani.

0 on viitsinyt kommentoida:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds