Kvartaalikoulutus

Olin jälleen improilemassa ja yhä hieman vaahtoutunut oppitunnin jäljiltä. Hampaita kolottaa, ja tekisi mieli tehdä uudestaan ja paremmin. Sehän sentään positiivista. Käytöskirja opettaa, että pikkuleipiä tulee ottaa n-1 lajia, jotta emäntä näkee yhtäältä, että olivat hyviä, toisaalta, että lajeja oli riittävästi. Ymmärrän kyllä, että ongelmani on, että rakastun ideoihini. Olen ensin liian kriittinen, sitten en päästä millään irti. Voisi olettaa tällaisen satunnaissotkun suoltamisen suovan helpotusta ilmiöön.

Oletko ajan tasalla SM-liigasta?


Sonera haluaa tietää. Kyllä, kiitos. Tiedän kauden alkaneen ja että merkitykselliset [jääkiekon mittakaavassa] ottelut alkavat puolen vuoden kuluttua. Ei, minusta toisille merkittäviä asioita vähättelevät tärkeilijät ovat paljon urheiluintoilijoita säälittävämpiä. Soneran vähättely sen sijaan on aina paikallaan...


Näen sinut kahviloissa, / lipunmyyjänä Dipolin.


[Dingo: Sinä ja minä] Sarjassamme väärinkuultuja lyriikoita. Jostain syystä Suomesakin on nykyään tapana kirjoittaa laulunsanat levynkanteen jokainen rivi isolla alkaen ja välimerkit laiminlyöden. Vielä hurjempaa toki on, että jotkut aloittivat yläasteella [tai siis ylä-asteella] aina tietokoneella kirjoittaessaaan jokaisen rivin isolla kirjaimella.

Nykyään ei enää selkeyden vuoksi puhuta hankalasti yläasteesta, vaan kätevästi peruskoulun 7.-9. luokista [ Ja tuohan luetaan seitsemännestä yhdeksänteen, ei suinkaan sujuvasti seitsemäs viiva yhdeksäs.] Aste-erottelusta luopumisella kerrotaan halutun korostaa peruskoulun monumentaalista muodottomuutta. Ei ole toivottavaa, että yksittäiset tapahtumat tai aikajaksot erottuvat, vaan yhdeksän vuoden rupeaman toivotaan syöpyvän mieliin peruskouluideologian mukaisena tasapaksuna mönttinä. [no, sainpa purettua traumani nokkelaan viisasteluun... kirjoitin vahingossa Trumani]

Käsiteongelma on ratkaistu siirtymällä käyttämään epävirallisia termejä ylä- ja alakoulu. Ongelmana on, että oppikouluaikoina alakoulu viittasi neljään ensimmäiseen luokkaan, nykyään siis kuuteen. Toimivan korjaaminen on sikäli kannattavaa, että tuloksen ainakin huomaa. Ongelmiin kun tapaa kiinniittää helpoimmin huomiota.

Yliopistoissa kehitys on hieman toisen suuntaista: lukuvuodet haluttaisiin jakaa nykyistä lyhyempiin palasiin. Nykyään lukukaudet ovat lyhyitä ja kurssit tapaavat alkaa löysästi. Touhu ei ole tehokasta. Ratkaisuksi on tarjottu siirtymistä neljään periodiin, mitä pidän tietenkin erittäin suotavana uudistuksena.

On syytä havaita käytetty terminologia. Puhutaan periodeista, viimeiseen asti varotaan k-sanaa. Aivan kohta joku keksii, että kvartaalikoulutus on oikeistolaista [eli tuomittavaa] tehokkuusajattelua, joka johtaa lyhyen tähtäimen tuloksiin unohtaen pidemmän aikavälin suuremmat tavoitteet. Mitä sitten ovatkaan.


Iltiksessä lähetettiin jälleen savuttomuusmerkkejä. Jos Sedulla kerran piisaa ideoita, eikö hän voisi koemielessä perustaa savuttoman baarin ja antaa meidän valita itse? [tosin, jos valitsisin itse, en välttämättä menisi hänen baareihinsa...]

Mukavaa myös lukea Hesarin ajoittain intomielisen puolueellisia sanavalintoja Kerryn puolesta. Hauskaa kun saa kerrankin olla hyvällä omallatunnolla hölmösti ja täysillä massan mukana. Olenko väärässä, jos arvelen, että Iltalehti tuntuu omissa kommenteissaan hivenen pidättyvämmältä?

Alunperinhän Alma-leiri oli kuitenkin vanhasuomalaista ja Sanoma-jengi nuor-. Tässäkö se sitten näkyy? Nykyään Hesari mainitaan SDP:n vaalimainokseksi ja kovin perinteisiä konservatiividemarinäkemyksiähän Erkkokin esitti haastattelussaan jokin kuukausi sitten. Tuossa olikin kiinnostavaa, kuinka hänen asiansa oli esitetty lehdessä näennäisen kunnioittavasti, toisaalta kuin rivien välistä vanhasmaisesti iäkkään ukon höpinänä. Ei tästä selvää ota jos ei annakaan.

Voimaakin selailin. Satu Hassi seuraa Esko Seppäsen linjaa ja on ostanut itselleen kolumnipaikan lehteen. Aiheena oli terveellisen ruokavalion merkitys ja Mäkkärin moittiminen.


Monikohan sipsipussin pikkunälkäänsä popsiva sivelisi välipalavoileivilleen melkein puolet neljänneskilon voi- tai margariinipaketista?


Kieltämättä kymmenen voinapillista rasvaa yhdessä sipsipussissa tuntuu paljolta. Mutta moniko oikeasti syö kokonaisen 250 gramman pussin pikkunälkäänsä?

Huumorista vastaa inhimillinen, luonnollinen ja helposti lähestyttävä Anneli Jäätteenmäki, joka yllättävän kotikutoisen näköisellä kuvalla koristetulla mainoksellaan tuo yllätyksellisesti Terveisiä Brysselistä. Tekstissään hän kertoo seuraavaa:

Olen saanut hoidettavakseni tärkeitä asioita, joihin toivon voivani vaikuttaa yhteistyössä ja vuorovaikutuksessa sinun kanssasi. Tulevana syksynä tulen työskentelemään asioiden parissa, jotka koskettavat niin tavallisen suomalaisen arkea kuin myös Suomen ulkosuhteita.


On tärkeää, että usein monimutkaisina ja abstrakteina pidettyjä EU-asioita näin kansantajuisesti konkretisoidaan ja tuodaan lähelle pientä ihmistä.

1 on viitsinyt kommentoida:

Niinhän se olikin, joo. No, ongelmaa se ei poista kuitenkaan.

10/17/2004 06:58:00 ip.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds