Jääkäritarinoita

Nyt kolme lääkäritarinaa yksissä kansissa


City-Marketin harlekiiniosaston kirja hehkuttaa kannessaan [Harlekiini-kirjallisuus on sentään muotiaihe tällä hetkellä]. Tapani mukaan luin vahingossa jääkäritarinaa. Mitäpä mitättömät lääkärit olisivat uljasryhtisen jääkärin rinnalla.


Aina ajoittain havahdun huomaamaan, etteivät vaalit ole vielä menneet. Sen verran turtunut kaikkeen mainossaastaan, ettei enää kummemmin havaitse koko asiaa. Suoritin suuremman luokan hölmöyden jättämällä äänestämättä ennakkoon. Sen kun voi hoitaa kätevästi missä vain. Nyt olen sidottu menemään jonottamaan jonnekin vihoviimeiseen kivenkoloon, tiedä vielä edes minne.

Helsingissä ehdolla oleva kokoomuslainen Nurmelan Tuomas onnistui sentään hyppäämään silmille Metro-lehden mainoksillaan. Mukavaa, että joku lupaa jotain konkreettista ja osaa vielä lukea kansalaisten hiljaisia haaveita. Kaikkihan me sisimmässämme toivomme, että snoukkaajat vielä jonain päivänä palaisivat Senaarintorille. [en tiedä, mitä minun hiljaisista haaveistani kertoo, että kirjoitin vahingossa palaisivat Senaarintorilla...]

Minäkin olen kyllä sen verran hölmö idealisti, että haluan ilman muuta rakentaa Keski-Pasilan täyteen über-urbaaneita pilvenpiirtäjiä.

Mietin, että oma vaalisloganini olisi ollut: yksilö näköalalla. Siitäkin huolimatta, että äidinkielenopettajat hirttäisivät kaikki myymäläessiivin viljelijät.

Muistuupa mieleeni legendaarinen lukion miespuolinen äidinkielen lehtori, jonka yllättävän moni nettiseikkailija tuntuu tuntevan. Jätetään nimet mainitsematta, mutta sanotaan vaikka kantarelli. Yhdellä teellä. Sanotaan se kuorossa! K A N T A R E L L I.

Ristiretkellään myymäläessiiviä vastaan hän pyysi oppilasta sanomaan paremmalla suomella jäätelö hillolla. Tälle ei lopultakaan löytynyt suomen kielestä täysin tyydyttävää ilmausta. Paras vaihtoehto olisi tietenkin sanoa hillojäätelö, jäätelöä hillon kera kun kuulostaa hieman vanhahtavalta.

Me viisastelijathan pohdimme aina aamuisin, miksi sanotaan paahtoleipä juustolla, vaikka oikeasti juusto on paahtoleivällä.

Myös vaaliterminologiaan liittyy valitettavia väärinkäsityksiä, jotka on viimein aika oikaista. Ensinnäkin puhutaan kansalaisvelvollisuudesta, vaikka kyse on oikeudesta. Ketään ei velvoiteta mihinkään, eikä äänestämättä jättämisestä seuraa sanktioita, toisin kuin joissain Euroopan maissa.

Toinen väärinymmärretty asia on vaalisalaisuus. Ihmiset ihmettelevät, kuinka jotkut paljastavat, ketä ovat äänestäneet tai kehtaavat moista udella. Vastaaminenhan on vaalisalaisuuden rikkomista ja kysyminen vähintään rikokseen yllyttämistä.

Vaalisalaisuus tarkoittaa, ettei kenenkään tarvitse kertoa, ketä on äänestänyt, ei ettei saisi. Toki mitä vain saa kysyä, vaikka ikää naiselta, mutta on kysyjän harkinnassa, mitä menee kysymään ja vastaajan harkinnassa, vastaako. Valtio takaa omasta puolestaan, että kukaan ei saa selville, ketä kukin on äänestänyt. Tiedon julkaiseminen on kustakin itsestään kiinni.

Minusta olisi hienoa löytää ehdokas, jota tukisi niin, että haluaisi sen myös kertoa. Jos sun lysti on niin kädet yhteen lyö. Uskoisin ihmisten yleisen tavan olla kertomatta ehdokastaan johtuvan häpeilystä. Koska ei olla aivan varmoja, kenet nyt tulikaan valittua, vältellään koko aihetta ja vedotaan vaalisalaisuuteen.

Aina yhtä lujasti oikeassa oleva mitvitkin on herkistynyt ansiokkaan vaalimonologinsa päätteeksi pyytämään anteeksi kaikilta loukkaamiltaan. Olisipa vaaleja useammin, niin hänkin saattaisi innostua päivittämään hieman tiheämmin. Mahtaa olla jumalainen olo tietäessään, että pääsee listaykköseksi aina kun viitsii sen verran sormia napsauttaa, että kerroin nousee sataan.


Mietinpä sitäkin, että upein vähään aikaan millään lihatiskillä näkemäni ilmestys sijaitsi yllättäen kaupassa. Murskaisitko minulle pari kiloa sydäntä, olisi voinut käydä pyytämässä.

0 on viitsinyt kommentoida:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds