Et vaan osaa

Heräsin eilisen sekavuuden ja jälleen lyhyiksi jääneiden unien jälkeen jonkinlaisen perusteettoman syyllisyydentunteen ja jännityksen vallassa. Uneksuin yrittävänä pelata jotain vanhaa tietokonepeliä – ehkä Rebel Assault tai Tie Fighter – joka jumahti aina samaan kohtaan jonkin välianimaation jälkeen. Yhä uudelleen ja uudelleen yritin päästä eteenpäin, onnistumatta.

Käytin käytännössä koko päivän tehden tehtävää, jota eivät luultavasti suostu edes lukemaan, sillä onnistuin sössimään sähköpostipalautukseni ja näin myöhästymään määräajasta. Palautussähköpostiosoite oli kurssin kotisivulla tekstinä, jonka kopioin sähköpostini kohde-kenttään. En vain huomannut, että osoitteen @-merkki oli kaltaisteni spämmereiden kiusaksi toteutettu tekstin sijasta kuvalla, joka ei kopioitunutkaan tekstin mukana.

Huonoksi onnekseni posti lähti matkaan vaillinaisesta osoitteesta herjaamatta ja täydensi automaattisesti perään käyttämäni postipalvelimen päätteen. Sain toki takaisin viestin, jossa kerrottiin, ettei omani ollut mennyt perille. Virheilmoituksessa mainittu väärä osoite sai minut kummastelemaan entistä kovemmin ja epäilemään, että vastaanottajalla on jokin kiero uudelleenohjaushässäkkä, joka on jostain syystä epäkunnossa. Tarkistin osoitteen ja lähetin uudestaan samoin tuloksin, mutta en ehtinyt jäljellä olleessa parissa minuutissa ymmärtää ongelmani syytä.

Lähetin kyselyn kurssin uutisryhmään. Tuossa vaiheessa kun vielä oletin kyseessä olleen jonkinlainen tekninen häiriö. Saamani vastaukset saattoivat minut iloiseksi siitä, etten oikeasti opiskele tuolla. Synnittömät kivittäjät ovat riemastuttavia, eikä kukaan muu varmaan koskaan mokaa elämässään. En hurskastele kauheasti, jos väitän, etten hirveästi nauti tuntemattomien ihmisten epäonnelle nauramisesta, mutta minä nyt luulenkin olevani vähän outo.

Terroristit ovat onnistuneet, jos he ovat saaneet toimenpiteillään vaikeutettua ihmisten elämää. Enää ei voi siirrellä spostiosoitteita copy&pasteamalla, vaan on siirryttävä takaisin virhealttiiseen ja vaivalloiseen näpyttämiseen. Hyvin menee.

Illalla tapasin tuttuja uskottavan aterian äärelllä kuin parempikin aikuinen. Kuuden hengen sitseillä ei tarvitse ottaa stressiä, vaikkei osaakaan laulaa.

Kai sitä saa / edes kerran elämässä vappuna dokata. / Ja kai sitä saa / edes kerran elämässä kännissä mokata.


Noin mietiskelin viime keväänä. [ääntämisen puolesta, minä pahemmin mokannut] Nyt sain nähdä itsestäni tuolloin kuvatun lystikkään videon. Kuvaajalla ollut vahingossa stillin sijasta video valittuna, ja noille muutamalle sekunnille tarttunut ilmeeni ilahdutti meitä parinkymmenen katsomisen ajan.

Yllättävän saumattomasti ja demoefektittömästi toimi tekniikkakin. Ensin kuvat IR:llä yhdestä Nokiasta toiseen. Sitten tästä toisesta BT:lla Macciini. Nokian BT:kin toimi koneeni kanssa tuosta vain, vaikka olen kuullut ongelmistakin. [siis tiedostonsiirto toimi, kalentereita/yhteystietoja Nokia ei osannut syncata]

Jottei liian päiväkirjamaiseksi menisi, totean lukeneeni Peter Elkin laajoja kommentteja suomalaisesta presidentinvaaliuutisoinnista. Hän arvioi MTV3:n erityisen Bush-vastaiseksi. Minähän arvelin viimeksi, että Almalla oltaisiin aavistuksen verran suopeampia kuin Sanoma-leirissä. Elkin mainitsemat lainaukset Cheneyn "odotettua ahtaammalle" laitteneesta Edwardsista taisivat kyllä tulla vastaan Metro-lehdessäkin. Saattoivat sanamuodot olla lähtöisin suoraan STT:stä.

Lohdullista, että saan asettaa tekstin julkaisuajankohdaksi aikomani toteutuneen sijaan. Toimisipa sähköposti samoin...

0 on viitsinyt kommentoida:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds